perjantai, 14. maaliskuu 2008

Miksi?


Miksi pettää toisen luottamus?
Miksi särkeä sen ihmisen sydän joka rakastaa?
Rikkoa toiveet ja unelmat?
Tuhota halu ja ilo elämään .. kaikki?
Riistää maa jalkojen alta, antaa toisen vajota tyhjään
pimeyteen, yksin, rikkinäisenä?

Miten voi katsoa silmiin ja sanoa rakastavansa,
vaikka tietää että toinen saa joskus tietää?
Petos.
Valheet.
Salailu..

1372675.jpg

Olin tyhmä..
Luotin. Rakastin. Kunnioitin.
Halusin joka päivä olla lähellä, koskea,
olla hyvä, rakastaa--
--mun sydän vuotaa verta.
Oon täynnä vihaa ja inhoa.
Surua ja katkeruutta.
Kuvottaa..
Mitä tein väärin? Miten joku voi tehdä näin?
En minä tehnyt mitään väärää, olin rehellinen ja lojaali,
luotin ja uskoin kaiken paskan mitä mulle syötettiin.

Ihmiset on vaan niin saatanan tyhmiä ja itsekkäitä,
että ne on valmiit heittämään
oman ja toisen yhteisen tulevaisuuden menemään vaan
omien hetkellisten mielihalujen takia.

Ei voi katsoa eteenpäin, ei taakse..
..Kaikki täyttä paskaa..
...Koko vitun elämä...




torstai, 24. tammikuu 2008

Likaa

Oloni on likainen. Ahdistaa olla jumissa oman ihoni sisällä, haluan
riisua sen pois päältä. Haluan oksentaa kaiken ulos ja olla puhdas.
Puhdas kaikesta ja olla olematta kontaktissa keneenkään
tai mihinkään. En halua koskea mitään, enkä että minuun
kosketaan. Kaikki on likaista ja ällöttävää. Kuvottaa!

1235550.jpg

tiistai, 8. tammikuu 2008

Lumimyrskyssä

Kävelin palellen kotia kohti lumimyrskyssä.
Yritin pidellä huppua pääni suojana, mutta
tuuli sai aina siepattua sen hyökätessään
ylitseni. Kenkäni olivat lumessa. Oikeastaan
ne olivat täynnä lunta, varpaitani nipisteli.
Ympärilläni ei ollut kuin pimeys ja metsää.
Vilkuilin kumpaakin puolta, ikäänkuin
varmistaen että varmasti olen yksin täällä
kuolleessa pikkukylässä.

1194105.jpg

Joku seisoi takanani. Jähmetyin. Sain kumminkin
pyöräytettyä itseni niin, että näin taakseni. Ei ketään.
Jäin seisomaan siihen hetkeksi ja tuijoitin kiemuraista
polkua jonka kengänjalkeni olivat muodostuneet.
Seurasin niitä silmilläni niin pitkälle kunnes pimeys
piilotti ne alleen. Sytytin tupakan ja jatkoin matkaa
lumihiutaleiden juostessa kilpaa minua kohti,
niiden paiskautuessa minuun. Lumi suli vesipisaroiksi
kasvoillani. Hymyilin ja kuuntelin hiljaisuutta.

maanantai, 7. tammikuu 2008

Yksin.. (?)



1191546.jpg


Tuijotan valtavia, jokapuolella vallitsevia, leveitä ja korkeita seiniä,
jotka piirittävät minut.
Ne imevät kaiken äänen vangitsemaan pimeyteensä, en kuule mitään.
Istun keskellä huonetta ja puristan koukussa olevia jalkojani
rintalastaa vasten. On liian kylmä.
Ihoni tuntuu olevan ohut jääkerros joka vapisuttaa minua.
Oksettaa. Sattuu.

Istun keskellä omia ajatuksiani, kaikkia niitä tunteita,
joita olen joskus haudannut ja kieltänyt itseltäni..
Joudun oikeasti kokemaan ne, käymään ne läpi ja
alistua niiden tuottamalle kivulle, vaikka olen niin yrittänyt välttää sitä.

Kyyneleet kovettuvat jääksi ja ne tarttuvat ripsiini, puristan silmiäni kiinni.
En halua avata niitä, ei ole mitään syytä avata.
Olen kumminkin vain yksin.

"Ketään ei ole missään, onko mitään oikeastaan edes olemassa?"
Ajatukseni alkavat harhailla. Ne sinkoilevat pitkin maailmankaikkeuta
etsien vastauksia, joita en koskaan tule saamaan.
"Olenko minä edes olemassa?"
Totuuden raja alkaa hämärtyä. Alan ahdistua entistä enemmän.
"Missä olen? Miksi olen?"
Kukaan ei vastaa.

En näe tulevaa. Menneisyyttä en halua muistaa.
Mikään ei tunnu miltään.
Ehkä mitään ei ole.

sunnuntai, 6. tammikuu 2008

Hajalla.

En tiedä oonko niin pohjalla et tuun vuodattaa tuntemattomille, haluun vaan purkaa tunteita ja ajatuksia, helpoitenhan sen tekee kun vaan kirjottaa.


1191432.jpg


Mikä tässä maailmassa on että pitää kelvata?

Lapsena pitää kelvata vanhemmilleen ja saada hyväksyntä hyvänä
esimerkkinä pienemmille sisaruksille. Se tunne jatkuu läpi elämän.
Pitää kelvata oman perheensä jäsenenä, olla tarpeeksi "arvokas"..
Ja tulla hyväksytyksi omassa kodissaan.
Enkö kelpaa sellaisena kuin olen? Enkö minä ole omana itsenäni
tarpeeksi hyvä olemaan osa perhettäni?

Sama jatkuu päiväkodeissa ja kouluissa..
Ulkona kavereiden kanssa..
Etsiessä kumppania, työ-, tai opiskelupaikkaa..
Seurustellessa..
Yhteiskunnassa,
..jossa pitää nykypäivänä ansaita paikkansa. Tottakai on ymmärrettävää, että
on sääntöjä ja määräyksiä jotta pysyisimme koossa. Tavallaan syntyessään emme ole vielä
minkään arvoisia. Ihmiset luokitellaan arvojärjestykseen opintojensa, työpaikkojensa,
ulkonäkönsä, elämäntapojensa, asuinpaikkojensa, uskontojensa .., KAIKEN mukaan!

Oon koko elämäni yrittäny kelvata. Halunnu saada ihmisten hyväksynnän.
Yrittäny olla tarpeeksi hyvä, muita parempi..
En jaksa enää.
Mua ei todellakaan kiinnosta kelvata enään ku itelleni, se riittää kun
pystyn elää oman itteni kanssa!